Matematiikan opettaja Simo Korhonen, joka tuntee olonsa kotoisaksi vain numeroiden
maailmassa, hikoilee ja panikoi uuden lukukauden alkaessa. Hän juoksee pois luokastaan
ennen ensimmäisen tunnin alkua. Koulupsykologi ja psykologian opettaja Tapani Vuori on
oppilaittensa suosiossa, mutta vain hauskan miehen maineensa takia. Koulun rehtori Raimo
Johansson unelmoi opettajiensa arvostuksesta mutta koulun siivoojakin kävelee hänen ylitseen.
Ilmassa leijuu ihailua, kateutta ja yksinäisyyttä. Takaraivossa jyskyttää epätietoisuus
omasta asemasta, suhteesta toisiin sekä itseensä. Korhonen vilvoittelee paahtavan
painostavaa ilmapiiriä pois koulun keittiön kylmähuoneessa, Tapani analysoi itse itseään
ja naisasioitaan työhuoneensa sohvalla ja rehtori saa koulun häirikön hallintaansa, mutta
vain kuvitelmissaan.
Kukaan kolmikosta ei tunne kuuluvansa joukkoon. Tehokas kouluympäristö, luokaton lukio
jyllää kasvottomana massana heidän ympärillään. Jotain tulisi tehdä, mutta onko
kenestäkään siihen? Koulun opettajien symboli, edelliseltä rehtorilta - todelliselta
auktoriteetilta - peräisin oleva sininen sormus kahlitsee haltijansa epäyhteisön pakottavaan
syleilyyn, josta ei voi päästä irti. Vai voiko?
Rehtori haluaisi olla koulunsa kunnioitettu johtaja. Tapani taas haluaisi pärjätä omana
itsenään, mutta vain Korhonen pystyy siihen. Korhosen viattomuus ja naiivius loistaa
kirkkaana kyynisen koulun keskellä... kunnes hänen luokastaan löydetään naisten
punaiset pikkuhousut.